Olen jo miettinyt mitä uuden vuoden lupauksia teen. Luvattavia asioita tuntuu olevan paljon, mutta kaikilla on yhteinen nimittäjä.
Roomaan vuonna 2013
Olen haaveillut Roomaan matkustamisesta jo teinistä saakka, miksi olen odottanut n. 15 vuotta? Tosin fantasioin silloin nuorena kapinallisena, että menen Roomaan kuolemaan, mutta se ei todellakaan ole nyt tarkoitus. Päinvastoin. Minä aion elää.
Isoin ja tärkein lupaukseni ensi vuodelle on, että nautin elämästä. Oikeasti elän. Jotta se onnistuu, minulla on kolme pääkohtaa joihin aion pureutua.
Nautin työstäni ja sen uusista haasteista
Minulla on nyt mahdollisuus työssäni kehittyä ja kehittää aivan eri tavalla kuin ennen. Teen työtä jolla on merkitys, tuttua slogania lainatakseni.
Kasvan kasvattajana ja äitinä
Yksinhuoltajuus on paljon haasteellisempaa ja kuluttavampaa kuin olin koskaan kuvitellut. Kaikki pitää suunnitella etukäteen ja miettiä mitä minäkin päivänä voi tehdä. On pakko karsia tekemisiä ja menoja, jotta voi oikeasti kiukutta ja järkevästi elää arki-illat pojan kanssa.
Olen huomannut uhkailevani jäähyllä paljon. Liian paljon. Lisäksi olen huomannut helposti ärähtäväni ja pinnani kiristyvän jos asiat eivät suju sillä siunaaman sekunnilla niin kuin pitäisi. Ja miksi pitäisi? 2-vuotinen oppii ja imee tietoa innokkaasti, ihmettelee ja ihastelee. Se kaikki jää tekemättä jos vain ryntää paikasta A paikkaan B, koska pitää ehtiä lenkittämään koira ennen ruokaa. Kyllä kaiken ehtii ajallaan.
Onneksi poikaa katsoessa nopeasti tajuaa katsovansa peiliin. Kaikki se miten käyttäydyn ja sanon asioita peilautuu poikaan todella herkästi.
Pidän huolta itsestäni
Jotta voin pärjätä näiden edellisten asioiden kombinaatiossa, olen herännyt siihen, että minun on pidettävä itsestäni huolta ja jopa vaadittava asioita ihan vain minulle. En ole vain äiti, olen ihminen, nainen ja yksilö. Esimerkiksi minulle on ollut todella tärkeää, että pääsen pari kertaa viikossa salille. Se pitää kuntoani yllä, kehitän ja haastan itseäni. Todella pieni asia, mutta sitäkin arvokkaampi ja tärkeämpi henkisestikin.
Yhteenveto: koska maailmanloppu ei tullutkaan tänä perjantaina, eikä aiemminkaan tänä vuonna, julistan ensi vuoden teemaksi Elämän.
Erittäin hyvä teema vuodelle! Oon kyllä kans huomannu, että Joninkin käytöksestä huomaa hyvin nopeesti, jos äiskä on heränny aamulla metrinen elin otsassa.... Etenkin nyt pikkukakkosen syntymän jälkeen tullu erityisen herkäks äiskänkin mielialoille.
VastaaPoista