Tästä aiheesta on nyt puhuttu PALJON. Jokainen nainen ja äiti katsoo näitä asioita omalta kantiltaan. Siksi en missään nimessä nyt nouse barrikaadeille, vaan puhun omista kokemuksistani. Minun valintani alle 3-vuotiaan äitinä on osa-aikaisuus. Teen nyt ensimmäistä kuukautta lyhennettyä työaikaa, 6h/päivä. 2 tuntia lisää vapaa-aikaa lauman kera on paljon!
Tein jo melkein vuoden täyttä päivää, mutta tämä elämämme mullistus viimeistään pakotti minut tähän. Miksi ei aiemmin? Selitykseen kuuluisi mm, että töissä oli niin suuret organisaatiomuutokset ja meillä rahan tarve ja ja.. Turha sitä on silti selitellä, oli ne illat kyllä tuhottoman lyhyitä ja lapsi pieni! Luojan kiitos oma esimieheni ymmärtää nykyisen tilanteeni todella hyvin ja minulla on työtehtäviäkin vähennetty. Olen siinä mielessä onnekas.
Toisaalta en ikinä ole kuvitellutkaan jääväni kotiin kolmeksi vuodeksi, se ei vain sovi minulle. Onnekseni lapseni on aina tosi hyvin viihtynyt päiväkodissaan! Kun lapsi menee aina iloiten päiväkotiin, on äidinkin hyvä lähteä töihin.
Suomessa käsittääkseni tuo lyhennetty työaika voi periaatteessa olla mitä vain, mutta useimmiten tämä 30 viikkotuntia, joka oikeuttaa vielä osittaiseen hoitorahaan Kelalta. Se vain, että tuo osittainen hoitoraha on aina sama (93,77e), se ei ole millään tavalla sidottu tuloihin, viikkotunteihin tai yhtään mihinkään. Minusta se on todella hämmentävää... Tämä on kyllä semmoinen kohta "etuusviidakkossa" joka pitäisi tutkia uudelleen! Tässä kohtaa olen täysin samaa mieltä kuin Katainen Ruotsin puheessaan. Samaa mieltä olen myös siitä, että osa-aikaisuus on Ruotsissa huomattavasti yleisempää ja pienemmillä viikkotuntimäärilläkin ok työnantajille, verrattuna Suomeen. Kulttuuri on ihan eri. Ruotsin tukijärjestelmää en kyllä tunne... Oma kommenttini tähän keskusteluun FB:ssä kuului:
"Sepä, monesti kohdataan nyk. tavalla siihen, että 'Ole vaan osittaisella, kun lain mukaan saat olla, työsi eivät siitä muuksi muutu.' Ja muutenkinhan multakin joku kyseli kun vielä tein täyttä päivää (lapseton ihminen), että kuinka paljon minulla on lisätunteja - öö, ei yhtään, kun mä teen tasan sen verran kun työaika on ja that's it. Onneksi tosiaan mulla niin hyvä ja joustava tilanne, että työtehtäviä on vähennetty ja esimies juuri tänään kyseli, että onhan työmäärä nyt ok. Joustavampi suhtautuminen äiti-ihmisiin kunniaan!"Suomalainen työetiikka on kyllä oikeastaan tosi kumma. Jos et tee lisätyötunteja (liukuva toimistotyöaika), niin et oikeastaan tee ollenkaan töitä. Kotonakin tehdään töitä, toiset statuksen takia, toiset työmoraalin takia. Kyllä minäkin teen töitä kotoa aina välillä, mutta koska työnantajani joustaa, joustan minäkin.
En ota kirjoituksellani kantaa siihen, että pitääkö äidin olla kotona kolme vuotta lapsen kanssa vai ei, tai onko kannatavaa olla osa-aikaisella. Me kyllä tulemme nyt toimeen, mutta asiat voisivat ehkä olla paremminkin? (Hah.) Yksinhuoltajana minulla ei varmaankaan olisi mahdollisuutta olla kotona lapsen kanssa nykyisellä tukimallilla, mutta en siihen olisi valmis henkisestikään. Eikä enää varmaan lapsikaan.
Tämä Aamulehden artikkeli "Yli 2,5-vuotiaiden lasten äidit käyvät työssä lapsettomia naisia useammin" innoitti tähän tekstiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti