Minä, kiukkupussi?

Olen jäänyt leskeksi syyskuun 30. päivä. Siitä ei vielä ole kovin kauaa, mutta olen tainnut vanheta tänä aikana varmaan 30 vuotta.. Ehdeimme olla yhdessä 10,5 vuotta, naimisissa reilu 4 vuotta. Meillä on 1v 9kk -ikäinen, aivan ihana, poika. Minä olen nyt 28-vuotias, mieheni vain 25-vuotias. Näiden asioiden äärellä mieleni pyörii ja hyörii välillä jopa vimmatusti.

Kiukkupussin päiväkirjan ei ole tarkoitus tehdä minusta vaikeammin lähestyttävää, vaan oikeastaan päin vastoin.  Olen huomannut, että kiukuttelen esim. FB-statuksissani tuhottomasti. Kaikkia se ei varmastikaan kiinnosta kuitenkaan.. :) Olen jopa kiukutellut, että kenelle saisin kiukutella? Kiukun aiheita on paljon, toiset tyhjänpäiväisiä ja toiset ehkä aiheellisiakin, monet sellaisia joita olisin puoliskolleni syytänyt ja päivitellyt. Lainaan tässä itseäni:

"Mua kiukuttaa nyt ehkä eniten se, etten osaa/halua kiukutella teille kaikille ihanille mua auttaville semmosia ihan tavallisia asioita, kuten et Miten tyhmiä ihmiset on, Miten pöljä Mitt Romney on tai Miten BB on turha, Miten väärin on, että meidän päivähoitomaksu nousi, Miten mä en osaa päättää mistä ja millä rahalla mä ostan itelleni uuden sängyn, Miten tyhmää on, että Sllä on taas nuha, Miten mä en tiedä miten Fiatin konepelti avataan ja missä on pissapojan säiliö ja Miten tyhmää on, että mun pitää se tietää. Ni. Kiitos."

Kiukun aiheita siis voi olla Mitt Romneysta, Flexi-ihmisten kautta yksinäisyyteen. Voisin tähän kerätä monta muutakin statustani, tai otteita seinältäni. Paljon tuntuisi olevan asiaa, josko bittimaailmankaikkeus sen kuulisi.