torstai 15. marraskuuta 2012

Yksin ihmisten keskellä

Yksinäisyydessä on sellainen jännä puoli, että voi olla ihan yksin, vaikka olisi ihmisten keskellä. Ennen sitä ei ole tullut ajatelleeksi. Näitä hetkiä joskus tulee.

Esimerkiksi vanhempani ovat olleet huolissaan siitä, miten pärjään täällä kotona yksin. Vietimme pojan kanssa kuukauden kotikaupungissani isäni luona, nyt vasta olen pari viikkoa ollut kotona. Kyllä minä pärjään, enkä minä oikeasti ole yksin.

Minulla on laaja tukiverkosto ja apua joka puolella, monta ihanaa ystävää. Minulla on rakas poikani, jonka seurasta nautin ihan todella. Minulla on paljon enemmän ihmisiä ympärilläni kuin aikoihin. Silti.

Missä mun paras ystäväni on? Missä on mun kainalo? Voispa sellaisen taikoa tuohon vierelle istumaan. Ehkä joskus voikin.

1 kommentti: